Isovanhemmuus on tärkeä vaihe kahden tai useamman ihmisen keskinäisissä suhteissa. Tämä elämänvaihe tuo mukanaan uusia tehtäviä ja velvoitteitakin. Isovanhemmuutemme alkoi vuonna 1986 ja on jatkunut luonnollisesti näihin päiviin asti. Yleensä kysytään, miten eläkepäivät ovat sujuneet? Nyt pyydettiin kesäseuraradiossa 2016 kertomaan, miten olemme isovanhempina onnistuneet. Sitä varten piti hahmottaa ensin itselle, mistä tehtävistä siinä on ollut ajan saatossa perheessämme kysymys.
Isovanhempien tehtävät
Sijaisvanhemmuus
–kotimiespalvelu
-matkustuskumppanuus
-lasten vanhemman tuuraaminen
Lasten perheiden tukeminen
-taloudellinen tukeminen
-yhteishankkeet
-henkinen ja hengellinen tuki
Sukupolven muistina toimiminen
-muistojen kirjaaminen
-suvun historian ylläpito
-kerronta ja tarinat
Luopuminen ja siihen valmistautuminen
-avun vastaanotto luopumiseen
-omaisuuden ja perinnön jako
-edunvalvonnan järjestäminen
-omaishoitajuus
Me olemme aloittaneet Isovanhemman vastuun kantamisen lapsen kummeina. Kummius ei kuulemma katoa kuolemassakaan. Se luo vastuuta kumpiinkin suuntiin. Kastetodistuksessa olemme lupautuneet kasvattajiksi vanhempien apuna tai jopa sijaisena vanhemman poismenon vuoksi. Olemme lupautuneet tekemään voitavamme kummilapsen elämän kehittymiseksi ei vain ajallisuutta vaan myös iäisyyttä varten. Rukoileminen lapsen puolesta on aina mahdollista ja tärkeää. Isovanhemman tunne on, että nämä ovat tekemättömiä töitä ja laiminlyötyjä tehtäviä. Oma osaamattomuus ja vajavuus tärkeissä tehtävissä painaa mieltä.
Isovanhemmuus tutkimusten ja keskustelupalstojen mukaan
Ukki ja mummi haluavat kantaa vastuun siitä, että se, mitä he tekevät ja sanovat, vaikuttaa lapseen myönteisesti. ”Autamme, kun pyytävät, tuppaudu emme ja koetamme pitää näppimme irti ja suumme supussa heidän huushollinhoidostaan,” vastasi eräs isoäiti kyselyssä. Isoisän mielestä Isovanhemmuus on ”semmonen sivustakattojan rooli”.
L apsen mielestä hänen lastansa ei kasvateta samalla lailla kuin häntä. On kunnioitettava lapsen vanhempien roolia. Isovanhemmalla ei ole opettajan kasvatusoikeutta. Miksi mummot ja vaarit haluavat omistaa lapsenlapsiaan ja puuttua kasvatukseen? Isovanhemmat voivat pilata lastenkasvatuksen kaiken sallivalla lepsuilulla.
Tutkimusten mukaan isovanhemmat osallistuvat lastenlastensa elämään monin eri tavoin. Sekä rahallista että hoitoapua annetaan paljon. Monet isovanhemmat myöntävät, että mummulassa säännöt ovat hiukan väljemmät, herkkuja syödään enemmän ja nukkumaan mennään myöhemmin. Lapsiperheet pitivät riittävänä, jos isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan edes muutaman kerran kuukaudessa. Ja tämä oli myös isovanhempien mielestä juuri sopiva määrä.
Hoitoavun lisäksi isovanhemmat kuljettavat lapsia hoitopaikkaan tai harrastuksiin, auttavat perheen kotitöissä ja kuuntelevat ja neuvovat. Rahaa antaa noin kolmannes, ja yli puolet ostaa lastenlapsilleen vaatteita ja tarvikkeita. Arvokkain apu, jota isovanhemmat voivat vauva- ja lapsiperheille antaa, on aika. Tästä olivat sekä lapsiperheet että isovanhemmat samaa mieltä.
Tutkimustuloksista ilmenee, että lasten mielestä tämän päivän isovanhemmilla on viihdyttäjän, yhteisen ajan antajan, opettajan, lahjojen antajan sekä auttajan muotokuvia. Isovanhempien tärkeimpiä tehtäviä ovat yhdessä oleminen, perinteen siirtäminen, tapakasvattaminen ja auttaminen. Lapset odottivat isovanhemmiltaan turvaa, yhteistä ajanviettoa sekä rahaa ja lahjoja.
Omia kokemuksia isovanhemmuudesta
Olimme vaimoni kanssa joulukuun alkuviikolla takapäivystäjänä lastenlapsiemme perheessä vanhempien ollessa kaamosta paossa lähempänä päiväntasaajaa. Kun lapset tulevat jo omin neuvoin toimeen, tehtävä oli vähän muodollinen. Kysyin pojalta, olenko minä sinulle tärkeä? Olet yhtä tärkeä, kuin muutkin ihmiset, oli hyvä vastaus.
Lasten koulussa on ensimmäisellä luokalla isovanhempien päivä, joita pidämme arvossa. Ekaluokkalainen arvosti sitä, että hänellä on vaari. Kaikilla sitä ei ole. Kuitenkin mummun merkitys on meidän perhepiirin lastenlapsille ensisijainen. Kirjassa lasten ajatuksia isovanhemmista lukee: ”Pidän isovanhemmistani, koska he asuvat samassa paikassa eivät erillään.” Isovanhemmuus on lapsen näkökulmasta luonnollinen ja yksinkertainen asia.
Varttuneempi opiskelijatytär ehdotti opettajalleen saada tehdä Suomen sota-ajan historiaa koskevan esitelmän isovanhempiaan haastattelemalla. Pyyntö ja myös pidetty esitelmä ilahduttivat opettajaa ja tietysti meitä haastateltavia. Isovanhemmuuden merkitys koulutuksessa on ymmärretty hyvin. Isovanhemmat ovat oman väen, oman paikan ja kansakunnan muisti. Sen hyödyntäminen on taito ja oivallus. Heikkokin muisti ja huonokin muisto ovat historiaa ja omaa menneisyyttä. Hiljaista tietoa kannattaa kertoa ja kirjoittaa ylös heräävää mielenkiintoa varten pyytämättä.
Isovanhemmatkin vanhenevat ja heidän suhteensa uuteen sukupolveen muuttuu ajan mukana jatkuvasti. Oman muistin ylläpito on valmistautumista muistin heikkenemiseen ja jopa muistisairauteen. Ikätoveriemme kanssa olemme keskustelleet aiheesta -toinen toisestamme huolehtiminen. Olemme kysyneet, huolehdittako te vielä lapsistanne vai ovatko osat jo vaihtuneet?
Mentori on osaava, arvostettu ja kokenut asiantuntija, joka neuvoo, tukee ja edistää kehityshaluista ja kokemattomampaa henkilöä työssä tai opiskelussa. Suhde perustuu avoimuuteen, molemminpuoliseen luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen. Kokemukseni työelämässä osoitti, että mentorointikin on työtä, jota oppii vain tekemällä. Olin äsken mukana merkittävää kohdetta koskevassa yhteiskunnallisessa tutkimuksessa. Nuoremman ikäpolven edustajan mielestä uudistumista ei tapahdu ennen kuin suuret ikäluokat ovat kuolleet. He ovat vanhakantaisia ja kaiken kehittämisen jarruja. Minulle on sanottu, että on väärin, jos eläkeläiset vievät työt nuoremmilta.
Isoisä on omassa perhepiirissään mentorin asemassa ja tehtävässä. Sukupolvien välisen tasa-arvoisuuden ymmärtää teoriassa. Mutta kun isoisän tietokone kaatuu ja osaaminen loppuu siihen, on nöyrryttävä pyytämään apua kahta sukupolvea nuoremmilta lapsilta. Isoisänä tunnen olevani vähemmän antavana osapuolena ja hidas osallistumaan nuorempien asioihin.
Kesäseuraradion haastattelija kysyi, onko isovanhemmuuteemme kuuluneet yhteiset harrastukset lasten kanssa tai onko isovanhemmuus rajoittanut omia harrastuksia? Lasten lapsemme harrastavat jääkiekkoa, laskuvarjohyppyjä, motocrossia, musiikkia, syväsukellusta, voimailua jne. Niihin ei ole isoisällä nokankoputtamista. Kutsu talkoisiin isoisän metsäpalstalle välittyi kesäseuraradion kautta.
Haastattelija pyysi myös vertaamaan itseämme omiin isovanhempiimme. Mieleen tuli heidän olemuksestaan ympärille säteillyt ilon ja rakkauden viesti. He eivät herättäneet lapsissaan vihaa vaan kasvattivat ”Herran tahdon mukaan”.
Omasta mielestäni parasta isovanhemmuudessa on, että se antaa mahdollisuuden paikata niitä kohtia, mitkä ovat jääneet huonolle hoidolle omien lasten elämässä. Elämämme ei mene minkään yhden mallin tai järjestyksen mukaan. Monesti lapsi voi ottaa aloitteen käsiinsä vanhemmalle tai isovanhemmalle kuuluvassa tehtävässä.
Isovanhemmuus Raamatussa
Isovanhemmuus Raamatussa sisältyy sukupolvien elämään mutta ei korostetusti. Tiedämme apogryfikirjojen mukaan, että Jeesuksen äidin Marian vanhemmat olivat Anna ja Joakim ja elivät noin 50-60 vuotta eKr. Annaa palvottiin katolisessa kirkossa pyhimyksenä. Tiedämme, että apostoli Timoteuksen isoäiti oli Loois. Paavali kiittää Jumalaa hänen vilpittömästä uskostaan samoin kuin Timoteuksen äidin uskosta. Kauniita nuorelle osoitettuja kohtia Raamatussa.
Lapsi on isovanhemmuuden keskiössä. Isovanhempikin on jonkun lapsi ja hänellä on lapsia. Seuraaviin lapsikeskeisiin kehotuksiin sisältyy Raamatun pääviesti isovanhemmallekin kasvattajana ja oman elämän ohjeena.
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan. (Ef. 6:1–4)
Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.
Iisakin ja Rebekan perheen elämän kuvaus kertoo ajasta, kun Iisak oli tullut vanhaksi ja tarvitsi Rebekan omaishoitajanaan. Suuri viisaus on siinä, että isovanhempia on kaksi, jotka tukevat toisiaan ja voivat korvata toisen tai olla avuksi toisilleen kun apua tarvitaan.
9.12.2015 Mauri Myllylä
Tummuntarinat 