Oppia ikä kaikki

Ruotsinkieltä oppimassa

Koulutoverini Kyllikki oli idean äiti. Åland -lehdessä etsittiin kesätyöntekijöitä. Innostuin heti. Lähtisimme yhdessä oppimaan ruotsinkieltä. Pidin kielestä ja pidin ruotsinkielen opettajastamme Maritasta. Menin ensimmäiseen työpaikkaani Maarianhaminaan seitsemäntoistavuotiaana.

Lähdössä. Kuva Laura Fiskaali 1954

Jos tarkkoja ollaan, olin ollut tilapäisiä lyhyitä keikkoja työssä kaupoissa, mutta ilman palkkaa. Kotikyläni osuuskaupan tuttu myyjä pyysi joululomilla vuodenvaihteen inventaarioon. Se tarkoitti jokaisen neulan ja naulan, karkkien ja kankaitten, kahvien ja jauhokilojen, kaiken myytävän tavaran merkkaamista muistiin. Työskentelin lyhyen rupeaman myös kesäapulaisena sukulaisen kaupassa. Yksi mies osti pallojuustoa, jossa oli paksu punainen kuori. Hän käski irrottaa kuoren ennen punnitsemista. Minä tottelin. Ei olisi saanut tehdä niin, Hannes-kauppias neuvoi.

Maalaistalon tyttönä kesälomat tarkoittivat heinätöitä, kasvimaan kitkemistä, syksymmällä sadon korjuuta, aamu- ja iltalypsyjä laitumella, kaikkea mahdollista halonhakkuusta alkaen. Isä epäilikin onnistumistani herrasväen palveluksessa ja ennusti minun tulevan kipin kapin takaisin.

Popliinitakissa iso matkalaukku edessäni seison siskon ottamassa valokuvassa kotini pihamaalla ennen lähtöä Ylivieskan asemalle. Kyllikin kanssa matkustimme junalla Turkuun ja sieltä laivalla Maarianhaminaan. Tiesin osoitteeni Havsgatan tio ja tiesin työni. Palvelisin herraa ja rouvaa, vanhempaa avioparia. Piikomista se olisi minulle tutummalla termillä.

Melkein kättelyssä sain kuulla suomen kielellä edeltäjästäni. Palvelijanhuone oli heti ulko-ovesta tullessa oikealla, kapea huone, jossa kalusteena sänky. Ikkuna avautui pihamaalle. Ikkunasta edeltäjäni oli paennut mukanaan varastettuja kruunuja.

Kyllä minun rehellisyyttäni sitten testattiin. Siivotessani löysin kolikoita ja seteleitä milloin mistäkin, pöydiltä pölyjä pyyhkiessä tai lattialle pudonneina. Nostin lattialle pudonneet rahat näkyviin ja pöydiltä löytyneet annoin olla samassa paikassa. Vähitellen rouva uskoi, että en ole varas.

En osannut laittaa ruokaa. Äiti meillä kokkasi. Rouva tyytyi ja sain auttaa muuten.

Rouva ja herra olivat rikkaita, niin päättelin. He omistivat omakotitalon lisäksi kaupunkiasunnon, joissa majoittui ruotsalaisia turisteja. Vaihdoimme rouvan kanssa lakanoita ja siistimme huoneita asukkaiden vaihtuessa.

Kotiin kirjoitin: ”Ostin uimapuvun.” Käsialaani luettiin: ”Ostin omenapuun” ja ihmeteltiin. Kävin joka aamu uimassa meressä. Isän rippilahjaksi ostama kullanhohtoinen rannekello kastui ja lakkasi käymästä. Surin sitä.

Herra oli ateisti. Minä puhuin herralle Jumalasta. Pidin keskusteluista herran kanssa ja pidin herrasta. Luulen että herrakin piti minusta. Ainakin hän oli kiinnostunut ajatuksistani.

Vapaata minulla oli sunnuntai-iltapäivät. Sain lainaksi polkupyörän ja lähdin Kyllikin luo Jomalaan. Hän tuli minua vastaan. Katselimme kirkkoa ulkopäin ja pyöräilimme lähiseuduilla muuten vain. Kyllikki oli apulaisena lapsiperheessä. Juhannuksena hän tuli Maarianhaminaan. Värikäs koristeltu juhannussalko puistossa oli nähtävyys, se jäi mieleen.

Herran ja rouvan puutarha oli upea. Kirsikkapuita en ollut aikaisemmin nähnyt edes kuvissa. Opettelin keittämään kahvia ja tarjoilemaan rouvalle ja hänen vierailleen puutarhaan.

Ne kirsikkapuut! Minulla on lastenkirja Kirsikkakestit, Edith Unnerstadin kirjoittama ja Ilon Wiklandin kuvittama. Kun katselen kirjan kuvia kirsikkapuista, muistan puutarhaa osoitteessa Havsgatan tio.

Ett halvt kilo sibullor

Kirsikat kypsyivät ja minä sain tehtäväksi poimia niitä ja viedä myytäväksi. Täydet kirsikkaämpärit pyöränsangassa poljin läheiseen kauppaan. Rahat kauppias tilitti rouvalle. Minä tein samalla muita ostoksia, ruotsinkielellä tietenkin. Korviani punoittaa vieläkin kun muistan. Halusin ostaa ett halvt kilo sibullor. Olisihan minun pitänyt tietää. Löökistä naapurin mummokin puhui.

Isän ennustus ei toteutunut. Palvelin herraa ja rouvaa kaksi kuukautta. Sain ensimmäisen palkkani. Kesätyön rahallista arvoa suurempi merkitys selvisi vuosia myöhemmin. Yliopisto-opintojen loppuvaiheeseen kuului suorittaa kypsyysnäyte ruotsinkielen taidossa. ” Har du varit I Sverige?” tentaattori kysyi. Ylpeänä kerroin kesätyöstäni Maarianhaminassa rouvan ja herran palveluksessa. Ansioluettelossani lukee:

”Asianomaisen tutkintolautakunnan apujäsenen antaman todistuksen mukaan osoittanut hyvää taitoa käyttää suullisesti ja kirjallisesti ruotsinkieltä.”

Oulussa 15.11.2022

Pirkko Myllylä

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s