Vastauksiani Rainerin koulutehtävään

Isovanhemmat huomioidaan monella tavoin lasten ja nuorten elämässä. Päiväkodit kutsuvat isovanhempia tutustumaan lasten päiväkodin arkeen. Koulun oppiaineissa luodaan yhteyksiä sukupolvien välille. Ilahduin 10-vuotiaalle  pojanpojalleni Rainerille opettajan antamasta tehtävästä seitsemän vuotta sitten. Etämummona sain vastata kysymyksiin, kertoa omaa tarinaani. 

039-2

Missä aloitit koulunkäyntisi ja kuka oli ensimmäinen opettajasi? Miten kuljit kouluun? Aloitin kansakoulun vuonna 1943 Sievissä Jyringinkylän kansakoulussa. Se oli kaksikerroksinen keltainen puurakennus. Opettajia oli kaksi, alakoulun ja yläkoulun opettajat, jotka myös asuivat koulurakennuksessa. Minun ensimmäinen opettajani oli Anni Lempinen. Tykkäsin hänestä.  Yhden ikimuistoisen päivän sain kuusivuotiaana olla siskoni mukana kuunteluoppilaana.  Oikeana koululaisena ekaluokalla lempiaineitani oli uskonto, sillä opettaja osasi kertoa mielenkiintoisella tavalla Raamatun henkilöistä. Joosefin tarina puhutteli. Ekaluokan kevätjuhlan näytelmässä sain lausua Otto Mannisen runon Joutsenet. Runo alkaa  Yli soiluvan veen ne sousi, ne aallon ulpuina ui. Koulumatka oli vajaat kaksi kilometriä ja kuljin sen jalkaisin sisareni ja naapurin poikien kanssa.

Minkälaisia leluja sinulla oli? Mitä leikit ja mitä loruja muistat?  Puulelut olivat mieluisia. Meillä asui orpo poika Yrjö, joka osasi tehdä Tuomaan ristit ja potkulaudat. Siskolla ja minulla oli nukkeja ja minulla nukenkätkyt, jonka isän veli Hannes oli tehnyt  minulle joululahjaksi. Isä haavoittui sodassa ja äiti kävi katsomassa häntä Porin sotilassairaalassa. Hän toi tuliaisina sisarelleni peltisen nukenastiaston ja minulle nukenvaunut. Meillä oli lastenkirjoja ja nuorten kirjoja, joita äiti osti. Naapurin tyttöjen kanssa leikin paperinukkeleikkejä. Teimme itse paperinuket ja niille vaatteet ja kehittelimme heidän vintissään tarinoita, sellaisia mielikuvitustarinoita. Yksi kiva leikki oli tulitikuilla. Tulitikkuläjä kaadettiin pöydälle ja sitten kilpailtiin kuka pystyi eniten ottamaan tulitikkuja kasasta ilman että tikut liikahtivat. Yksi tikku sai olla kädessä, jolla piti yrittää ottaa toisia. Vuoro siirtyi seuraavalle jos tikut liikahtivat. Sitten oli tietysti Mustapekka- pelikortit ja erilaiset muistipelit ja sokkosilla olo. Kenen pantti täällä tulessa taivaalla liehuu oli suosittu leikki.  Olisi vaikka lapanen. Millä sinä sen lunastat? Sai sanoa tavan, vaikka lausumalla tai laulamalla tai juoksemalla talon ympäri. Kun sen teki, sai pantin takaisin. Suosittu leikki oli piilosilla olo siskon ja naapurin samanikäisten poikien kanssa. Piilopaikkoja löytyi pihapiiristä, kun oli navetat ja tallit ja tallin yliset ja elosuojat.

Loruja, jotka tulevat heti mieleen: Haravasta katkesi pii, katkesi toinenkii. Isä teki uuden piin, sitten sillä haravoitiin. Toinen, jonka opin kuunteluoppilaana: Ken pojat tahdissa astua taitaa, suorana selkä ja pystyssä pää ja kolmas; Pimpula pampula paimenpoika, aja sinä karjasi kottiin. Hyppää itse kiviä myöten, ettet puttoo jokkeen.

Mitä perinneruokia kotonasi tehtiin?  Ensimmäisenä tulee mieleen kotitekoinen viili, jota piimitettiin yön yli vasta lypsetystä maidosta komerossa, toiseksi äidin tekemä maksalaatikko jokaisena jouluna ja kolmanneksi  hänen tekemänsä mämmi pääsiäisenä. Kerran yritin itse tehdä mämmiä, en onnistunut.

Mitä työtä lapset tekivät? Kesällä  kitkimme kasvimaalla rikkaruohoja ja haravoimme heinäpellolla ojan pyörtäneitä. Heinäkuorman päällä ja ladossa polkeminen oli hikistä hommaa. Myös navettatöissä olin apuna, ruokkimassa lampaita ja possuja. Olin ylpeä kun opin lypsämään. Aikuisiällä  en ole halunnut kitkeä rikkaruohoja.

Saitko taskurahaa? Ei ollut sellaista käsitettä kuin taskuraha minun lapsuudessani. En muista että minulla olisi ollut omaa rahaa. Äiti ja isä ostivat mitä tarvittiin.

Miten juhlia ja merkkipäiviä vietettiin? Lasten syntymäpäiviä ei vietetty. Joulu oli suuri juhla. Äiti teki ruuat, joulusauna oli tärkeä ja joulukuusen hakeminen metsästä. Joulupukki kävi, toi usein kirjan ja nuken ja jonkin vaatteen. Jouluaamuna äiti herätti neljältä jouluaterialle ja joskus menimme kirkkoon hevosella. Joka ikkunalle sytytettiin kaksi kynttilää. Joulupäivänä ei saanut käydä kylässä, mutta tapaninpäivänä kyläiltiin. Pääsiäislauantaina kotiseudullani Keski-Pohjanmaalla  sytytettiin pimeän tultua pääsiäiskokot. Voi sitä lasten riemua kun pääsiäiskokko roihahti tuleen.

Olitko työssä vieraalla? Sukulaisen kaupassa olin lyhyen aikaa kesällä myyjänä ja osuuskaupassa vuoden vaihteissa inventaarioissa. Opiskelun alussa Helsingissä pestauduin rakennuksille muurarin apulaiseksi. Se oli raskasta työtä. Kärräsin toiseen kerrokseen laastia muurarille ja piti olla nopea. Onneksi tuli lakko ja pääsin Veikkolaan mittamieheksi. Näistä sai oikeasti palkkaa. Opiskeluaikana työskentelin Vuorelan koulukodissa Vihdissä kesälomittajana.

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi?  Muutto Amerikkaan vuonna 1967 elokuussa oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ja samalla ensimmäinen lentomatkani. Mauri-puoliso pääsi stipendiaattina opiskelemaan Purduen yliopistoon WestLafayetten kaupungissa Indianassa. Meillä oli neljä pientä lasta, isäsi oli silloin kuusivuotias ja pienin puolivuotias. Se oli muistorikas ja merkittävä vuosi. Kirjoitin tuolta vuodelta yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin kirjan Minun Amerikkani.

Kerro iloista, huolista, toiveista, terveydestä. Lapsista ja lasten perheistä on suuri ilo. Sinun veljesi Patrik on 30.lastenlapsi. Joskus ajattelen pelolla maailman tilannetta, varsinkin lasten kärsimyksiä. Jokaiselle toivoisin ainakin yhden ystävän, johon voisi luottaa.  Liikun, pyöräilen kesällä ja talvella lähes kaikki matkat muutaman kilometrin säteellä, syön kohtalaisen terveesti, olen mieluummin hyvällä tuulella kuin huonolla. Nauru on terapiaa.

Mikä oli erityisin lelusi kymmenvuotiaana?  Vaikka kuinka mietin, en muista erityistä lelua kymmenvuotiaana. Mutta lammas minulla oli, oikea elävä karitsa, jonka emo hylkäsi. Sain hoitaa sitä. Juotin sille tuttipullosta maitoa. Se seurasi minua minne meninkin.

Minkälaista oli koulu-urheilu?  Hiihtäminen oli mieluisinta talvella, luistimia ei ollut muuta kuin sahanterät. Sain kerran kolmannen palkinnon koulujenvälisistä hiihtokilpailuista ja palkinnoksi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä lapsille. Sukset minulla siis oli ja ainakin potkukelkka. Pituutta varmasti hyppäsin , kuinka paljon, en osaa sanoa. Korkeuttakin hypättiin. En ollut mitenkään urheiluihminen, mutta Raittiuskirjoituskilpailuista sain palkinnoksi Alli Trygg-Heleniuksen kirjan Alli-tädin ystävät. Molemmat palkintokirjat ovat minulla kirjahyllyssä.

Post scriptum seitsemän vuotta myöhemmin. Rainer on jo  nuorukainen. Rainerin pikkuveljelle Patrikille opetin joululomalla tulitikkuleikin. Hän innostui leikkiin. Leikimme sitä uudelleen ja uudelleen. Ja vielä lisämauste sukupolvien välisistä yhteyksistä: maaliskuussa isomummi ja isovaari pääsevät  vierailulle lastenlastenlastensa päiväkotiin. Ja taas lainaan Leena Krohnia: Ei ole inhimillistä kulttuuria ilman ikäpolvien vuorovaikutusta. Ei ihmiskuntaa ilman sukupolvien yhteyttä.

Pirkon päivänä 7.10.2013

Pirkon päivänä 7.10.2013

Ellen, 10 v.: – Mitä voisin tehdä?

Minä: – Osaatko laittaa puhtaat lakanat ja tyynyliinat meidän sänkyyn. Entiset on pesty ja puhtaat ovat vielä laittamatta.

Ellen sanoo osaavansa ja annan liinavaatekaapista kaksi pussilakanaa, yhden kaksoissänkyyn levitettävän aluslakanan, neljä tyynynpäällistä, joista kaksi valkoista Kaarinan kauan sitten ompelemia, pitsitkin niissä.

Ellen aloittaa tottuneesti työn, levittää aluslakanan. Lähden olohuoneeseen muitten joukkoon.

Hetken kuluttua Ellen tulee ja näyttää rikkinäistä valkoista tyynynpäällistä. Otan sen häneltä ja repäisen pari suikaletta lisää rikki. Samalla tavalla revin aiemmin vanhoja tyynynpäällisiä matonkuteiksi.

Elina pyytää sakset ja leikkaa pitsin irti. Pieta innostuu ja saa sopivan kappaleen tyynynliinasta, pyytää tussia ja etsin hänelle hienot pastellivärit. Pieta levittää kangaspalan kamarin lattialle ja aloittaa työskentelyn.  Hetken kuluttua hän tulee olohuoneeseen ja näyttää työtä. Kaksi punaista ruusua ja ruusujen keskellä lukee mummu.

Ellen pyytää neulaa ja lankoja ja aloittaa suurisuuntaisen työskentelyn. Tarvitaan lisää välineitä ja kangasta. Etsin komerosta ison kassillisen kangaspaloja ompelukerhon käyttöön. Nyt mukana on Adalmiina, Jaana, Eelis. Napit ja langat vanhan kaapin laatikosta etsitään, kankaat tutkitaan ja otetaan käyttöön.  Ahkerat ompelijat työskentelevät olohuoneen lattialla siinä missä aikuiset istuskelevat sohvilla juttelemassa. Rikkinäinen tyynyliina synnyttää innon ja ideoinnin, joka etenee ja etenee ja kehittyy.  Yksi tekee kukkaron, johon löytyy viisisenttinen, yhdet yhteistyössä esiliinan taskun, jossa koristeena erilaisia nappeja, yksi saattaa loppuun ison projektin ja minulle mummulle puettaan uusi valkoinen esiliina jossa keltainen upea tasku edessä ja ruusuin koristeltu yläosa.

Koko poppoo häipyy lastenhuoneeseen ompelukerhon jälkeen Hetken kuluttua Eelis käy kysymässä:

– Saako mennä kerrossängyn yläritsille? Lupaan mennä.

Lastenhuoneessa on monia ihanuuksia, joilla omat lapset aikoinaan leikkivät. Siellä lapset viihtyvät, sulkevat oven ja aloittavat. Äänet vain kertovat, että hauskaa on. Kun vieraat illalla ovat lähteneet, katson huoneeseen. En raski siivota. Kauppaleikkiä siellä on leikitty.