Mökillä 14.5.2015 helatorstaina. Päiväkirja unohtui kotiin. Johonkin ajatuksia tai ajatuksentynkiä on tottunut kirjoittamaan. Olen lukenut erilaista tekstiä, Kirjallisuusterapia-lehteä, Teuvo Ahon runokirjaa Näkymättömän linnun pesäpuu ja Huussi-lehteä. Olen kuunnellut Huldan lauluesitystä WattsAppissa, katsellut ja kuunnellut. On tullut mieleen Kristiina lapsena. Huldan ikäisenä hän lauloi omia laulujaan, sanoitti ja sovitti. Hulda laulaa suomeksi ja ruotsiksi, käy ruotsinkielisessä päiväkodissa.
Mauri on kontannut mullassa ja istuttanut taimet. Minä etsin paikat muutamalle metsämansikan taimelle.
Huominen päivä näyttäisi olevan aurinkoinen. Lauantaina on Helsingissä pyöräilykuntien verkoston tapahtuma, Maurille merkittävä. On keskusteluja Antero Naskilan ja Matti Hirvosen kanssa ja ajaminen keskustasta Sörnäisiin polkupyörillä. Meillä on kypärät autossa. Kun olimme Baselissa Velo-city conferenssissa 1995, televisioauto ajoi edellä ja kuvasi ja vuokraemäntämme sanoi nähneensä meidät televisiossa. Meillä oli samat kypärät silloinkin. Taisimme olla ainoat, joilla oli kypärät. Muistan ranskalaisen leidin, jolla oli kaunis hame pyöräillessä.
Säässä tapahtuu muutoksia eli pouvistuu, kuten Maurin isä sanoi aikoinaan katsellessaan Luopioisten mökin ikkunasta ulos. Siinä mökissä mekin asuimme, siinä olivat Kaarinan riatiäiset, sitten tulivat Aimo ja Anna-Leena. Aimosta on paljon rakkaita muistoja. Hän saattoi tulla meille mökille, istua portailla odottamassa, jos olimme jossakin. Hän tuli kun Kristiina oli vauva, juoksi tervehtimään, kun ajoimme Haltian tietä kirkolle. Kirjoitin Aimon kuolemasta hiihtoladullaan.
15.5. klo 19.21 Tänään ja eilenkin Mauri on ollut yhteydessä huomisen päivän tiimoilta. Hesarin toimittaja soitti. Hänelle on luvattu yhteydenotto koska hän ei pääse tulemaan huomiseen tapahtumaan.
16.5.2015 Helsingin sanomissa Teppo Moision Blogi pyöräilystä: Tämä mies teki Oulusta Suomen parhaan pyöräilykaupungin – ja valittiin Vuoden pyöräilijäksi.
Kuva Juha Metso
17.5. klo 17.04 Eilinen oli aktiivisuupäivä, tänään unipäivä. Olihan se jotakin ajaa Narinkkatorilta teurastamolle pyöräletkassa, satoja polkijoita poliisiauton perässä, kilistelijöitä, monenlaisia pyöriä, lapsiakin polkemassa, Mannerheimintielle ensin, Eteläesplanaadia, Kauppatoria, Siltasaarenkatua Sörnäisten rantatietä Työpajankatu kahteen. Harmittaa vieläkin kun jäi kuvaamatta nuoren miehen omatekoinen tammipuusta tehty pyörä ja Hollannin suurlähettilään puupyörä. Minulla Monark, Maurilla Helkama. Ja sitten itse julkistaminen, puheet ja haastattelut ja halaamiset kun Vappuliisa luovutti Maurille kukkakimpun ja vuoden pyöräilijän tittelin. Kalevan verkkolehdestä ja Hesarin verkkosivuilta aamulla luimme uutisina tapahtumasta. Hesarin kuvaaja kävi paikan päällä, saatiin hieno kuva Maurista pyörän selässä.
Kuin sattumalta Ilkka tuli juuri kun kuvaukset olivat käynnissä. Leena, Martti ja Patrik olivat jo aiemmin tulleet, Laajasalossa vietimme illan, upea mansikkakakku juhlisti tilaisuutta. Yöksi mökille, Ilkan veimme ensin metroasemalle.
21.5. klo 21.12 ”On ilta taas ja päivän pää, mua pientä väsyttää…” Kaksi kertaa olen käynyt uimassa, pulahtanut ja pieniä vetoja vain uinut silloin kun tuuli ei ole laineita loiskinut. Lepopäiviä nämä ovat. Samalla on voinut seurata toisten puuhia Oulussa, Helsingissä, Haukiputaalla, Paraisilla. Elina on nyt Espoossa, lentokoneessa mukana lensivät Ellen ja Pieta. Heille varmaankin elämysmatka. Yrjöltä tuli sähköpostia, Lapin Kansassa ollut teksti. Luin sen. Tällainen olotila meillä luonnon keskellä, elämystä heräävän kevään keskellä. En osaa kuvata, elää vain todeksi. Runoblogilaiset osaavat ilmaista monin tavoin, minä seuraan heidän tekstejään, rikkaus sekin on. Eikä vain tekstejä! Kaksi puuta Helenalta, maalauksia. Täällä on monenlaisia ulottuvuuksia.
23.5. klo 18.31 Olen kuunnellut tuulta, katsellut laineitten loiskintaa ja pilvien kulkua, auringon väistymistä ja taas paistetta, lintujen lentoa, niitten nopeita liikkeitä jaksaa ihmetellä ja laulua. Joskus ilma on täynnä eri tahoilta tulevaa helskyttelyä. Varsinkin aamupäivä puoleen päivään asti oli vilkasta wattsappia. Nyt on jo kaksi sellaista, Vaarinryhmä ja Metsäyhtymä Myllylät. Vuorotellen seurasin kumpaakin ja vastasinkin.
Olen iloinen Elinan, Ellenin ja Pietan puolesta, heidän Helsingin matkastaan lentokoneella ja vielä Paraisille matkasta, ehkä Venla ja Enne myös. Ja Elinan eilinen alustus Tieteiden talolla Liikutu tiedosta -tapahtumassa. Koira ja kirahvi- kirja ja tieteen näkökulma yhdessä, lapsen kirjoittama kirja, niinkin voi tiedettä tehdä, ehkäpä juuri niin, että se menee perille, tavoittaa paremmin kuin kaiken kattavat käppyrät.
Huomenna Teijolle. Mariaa haluaisi tavata ennen Ranskan matkaa, Kareninaa, Bettinaa, Anettea ja Susannea. Teijan ja Yrjön tapaaminen on myös tärkeä.
Mustarastas laulaa tälläkin hetkellä ”täällä niin viihtyy.” Selvästi siitä voi kuulla tuon viestin. Uimaan en ole päässyt aallokon takia. Myrskylukemissa on välillä ollut. Monilla seuduilla on sähkökatkoksia. Puita on kaatunut tielle, kattoja lentänyt. On parempi että ei ole tarvinnut ajaa autolla. Huomisen päivän sääennustukset eivät viittaa yhtä kovaan myrskyyn.
Eikä Mauri ole enää vuoden pyöräilijä. Tehtävää jatkaa sähköpyöräilyn puolesta puhuva.
Tummuntarinat 