Joululoma Kaamasessa vuonna 1954 on unohtumaton kokemus. Olimme abiturientteja Elman kanssa. Elman veli Toivo oli kansakoulun opettajana Kaamasen kansakoululla, jossa vietimme joululoman. Myös veljeksistä nuorin tuli Savosta pohjoiseen joulunviettoon. Sain Elman veljeltä lahjaksi Tuomo Itkosen kirjan Samikiel Abis Lapinkielinen aapinen ja Uuno Kailaan Runoja, arvokkaita muistoja molemmat tuolta matkalta.
Mutta miten me pääsimme maailman pohjoisimpaan lastenkotiin Riutulaan? Pitkospuitako pitkin kävelimme ne viimeiset kahdeksan kilometriä vai porokyydilläkö? Varmaankin porokyydillä, olimmehan saaneet olla poroajelulla Kaamasessa aiemmin. Presidentti Urho Kekkonen vieraili lastenkodissa ja ihmetteli, kuinka näin eristyksessä on mahdollista elää ja lupasi tien, joka valmistui hänen käyntinsä jälkeen vuonna 1963. Tarpeellinen lahja kaukana erämaassa olevaan lastenkotiin.
Naemi Von Bonsdorf tuli Inariin sairaanhoitajaksi ja osti rappeutuneen Riutulan tilan Inarista Muddusjärven rannalta vuonna 1903. Hän lahjoitti sen NNKY:lle vanhusten ja lasten turvakodiksi. Vanhuksille rakennettiin oma turvakoti Toivoniemi Muddusjärven toiselle rannalle. Lastenkodille olikin pohjoisessa tarvetta, sillä Lapissa oli vielä 1900-luvun alussa käytössä huutolaisjärjestelmä. Lastenkodin toiminta alkoi loppiaisena 1907 ja toimi siinä tehtävässä vuoteen 1978. Naemi Von Bonsdorf oli sen ensimmäinen johtajatar. Sosiaaliturvan ja elintason kohotessa lastenkoti voitiin lakkauttaa.
Maailmanlaajuinen Espanjantauti vuosina 1918 -1919 surmasi arviolta 40 – 50 miljoonaa ihmistä, ehkä enemmänkin. Tautiin kuoli 19000 – 27000 suomalaista. Erityisen tuhoisa epidemia oli Inarissa. Taudin kolmas aalto jätti jälkeensä lukuisia orpolapsia, sillä tauti surmasi 10 prosenttia Inarin väestöstä. Yllätyin, kun luin, mitä tapahtui yli kolmekymmentä vuotta aikaisemmin Kaamasessa, jossa me vierailimme: Inarin ja Utsjoen aluelääkäri Yrjö Jukola totesi ensimmäiset influenssaan sairastuneet 10.päivä tammikuuta 1920 Kaamasen kylässä. Potilaat olivat saaneet tartunnan kauppamatkallaan Norjan puolella Näätämön kylässä. Tauti levisi nopeasti koko Kaamasen kylään ja edelleen muihin kyliin. Elina Linnanmäki, Anaras – Espanjantaudin tuhot Inarissa 1920
Norjan puolella mekin kävimme Elman kanssa vain saadaksemme kertoa, että ylitimme rajan. Lähdimme päivän matkalle postiautolla kohti pohjoisinta Suomea. Ennen paluumatkaa auton ollessa pysähtyneenä juoksimme pikaisesti Norjan puolelle ja takaisin. Olimme käyneet ulkomailla! Emme silloin tienneet Kaamasen nyt jo sadan vuoden takaista surullista tautihistoriaa.
Espanjantauti Inarissa jätti jälkeensä noin 120 orpolasta. Lapset hoidettiin osin keräysavustuksilla perustetussa lastenkodissa täysin suomenkielisessä ympäristössä, mikä oli omiaan edistämään suomalaistumista. Riutulan lastenkoti oli pelastus näille orpolapsille. Elina Linnanmäki, Anaras – Espanjantaudin tuhot Inarissa 1920 http://www.samimuseum.fi/anaras/historia/espanjan.html
Toinen maailmansota koetteli silloisia lastenkodin lapsia ja henkilökuntaa. Heidät lähetettiin evakkoon Ruotsiin ja Ylivieskaan vuonna 1944. Onneksi rakennukset olivat jääneet saksalaisilta miehittäjiltä polttamatta. Panokset he olivat asettaneet valmiiksi. Irtaimisto oli tosin tuhottu, kertoo Vassatokan, Nuoriso- ja luontomatkailukeskuksen historia.
Ja siellä me nyt vierailimme Elman kanssa, muistaakseni uudenvuoden puolella vuonna 1955. Muistikuvani on, että istuimme lattialla tai jollakin korokkeella lasten kanssa ja lapset touhusivat ympärillämme, esittelivät meille jotakin, kirjaako, jota luimme heille. Joku pienimmistä lapsista tuli istumaan syliin. Tilava huone ja paljon lapsia ympärillä. Lapset olivat kouluikäisiä ja nuorempia. Riutulassa oli oma koulu lapsille. En muista muita yksityiskohtia tuosta vierailusta. Vain sen, että istuimme lasten ympäröimänä ja keskityimme lapsiin. Aikuiset olivat jossain taustalla. Olisin monta kertaa halunnut vaihtaa ajatuksia Elman kanssa myös tuosta vierailustamme Riutulan lastenkodissa. 2000-luvun alkupuolella pidimme ensimmäisen luokkakokouksen. Kyselin tietoja Elmasta. Myöhemmin yksi luokkatovereistani tiesi kertoa Elman kuolemasta.
Vuotta myöhemmin Riutulassa vierailumme jälkeen luin lehdestä mielenkiintoisen uutisen. Amerikkalaiset sotilaat käynnistivät vuonna 1956 Riutulan lastenkodin lapsille joululahjajakelun, joka jatkui joka joulu vuoteen 1978 saakka, niin kauan kuin lastenkoti oli toiminnassa. Lastenkoti tuli tunnetuksi USA:laisen viestintälaivueen operaatiosta ”Kulkuset.”
Lapin Kansa kirjoitti asiasta 20.12.2017: Riutulan lastenkodin luminen piha täyttyi innokkaasti huiskuttavista lapsista, kun joululahjoja tuova Amerikan ilmavoimien kone kaarsi talon ylle vaaputtaen siipiään tervehdyksenä. Lahjoiksi lapset saattoivat saada rattikelkkoja, koulutarvikkeita, suksia, transistoriradioita, leluja ja vaatteita. – Syrjäisessä Riutulassa saatiin silloin maistella jopa ennen näkemättömiä appelsiineja.
Turun Sanomat kirjoitti 17.12.2018: Amerikkalaislentäjät toivat joulun Lapin lapsille. Yhdysvaltain Euroopassa olevien ilmavoimien yksikön lentäjät tulivat tervehtimään pieniä suojattejaan ja valmistamaan heille iloisen joulun.
Inariin ja pohjoisen hiihtokeskuksiin on ollut tungosta tänä talvena 2020. Olimme Inarissa tammikuun viimeisellä viikolla hiihtämässä. Matkan varrella kohtasimme kiinalaisia huoltoasemilla, kauppakeskuksissa ja matkalla lentokentälle. Joillakin oli suojanaamarit. Ensimmäinen koronaepäily kerrottiin olleen Kiinasta tulleella matkailijalla. Epäily osoittautui silloin aiheettomaksi.
Miten nyt Inarin ja muitten Lapin kuntien terveyspalvelut kestäisivät suomalaisten matkailijoiden ryntäystä laskettelukeskuksiin. Miten ne kestivät espanjantaudin aikaan. ”Inarin kunnallinen sairaanhoito oli aluelääkärin, sairaanhoitajan , 7 -paikkaisen sairaalan ja apteekin varassa. Sairaala täyttyi nopeasti influenssapotilaista. Sairaanhoitaja Ylioja ja hänen kaksi apulaistaan sairastuivat pian itsekin. Kullankaivaja Otto Schneider tuli pelastajaksi, lämmitti huoneet, keitti ruokaa ja lääkitsi potilaita.” Anaras – Espanjantaudin tuhot Inarissa.
Ystävyyttä, pyyteetöntä avunantoa, sitä tarvittiin silloin ja tarvitaan tänään.
Tummuntarinat 